Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Allijahdissa marraskuun tuulessa Helsingin edustalla

Lisätty 02.12.2014

Ensimmäinen vesilintuniEnsimmäinen vesilintuniLapsuudenkodissani ei juurikaan ole harrastettu sorsametsästystä eikä vesilinnustusta ylipäätänsäkään. Helsingissä vesilinnustus on kuitenkin ainut tapa harrastaa metsästystä, sillä valtion vesialueilla kaikki metsästyskortin lunastaneet saavat metsästää vapaasti. Marraskuussa lähdinkin ensimmäisiä kertoja tutustumaan siihen, miten alleja metsästetään Helsingin ulkoluodoilla.

 

Allijahtiin lähdettiin varhain aamullaAllijahtiin lähdettiin varhain aamullaMinulle allit ovat täysin vieras laji, enkä ole koskaan maistanut allin lihaa. Yritin ennen ensimmäistä jahtia tutustua netissä allin kuviin ja etsiä allinmetsästyksestä kertovia videoita. Videoita en juuri löytänyt, mutta kuvia onneksi löytyi. Allit ovat kokosukeltajia, joiden ulkonäkö vaihtelee paljon vuodenajoista toiseen. Minun silmissäni ne näyttävät mustavalkeilta, hieman heinäsorsaa pienemmiltä sorsalinnuilta. Alleissa on myös ruskeaa ja joskus harmaata väriä. Metsästysaika koko maassa on 1.9.2014 – 31.12.2014.

15.11.2014 lähdin ensimmäistä kertaa allijahtiin kahden kaverin kanssa. Venesatamaan kokoonnuttiin jo ennen seitsemää, jolloin merellä oli vielä täysin pimeää. Tarkoituksena oli, että olisimme ajoissa Länsi-Tontulla, jotta löytäisimme hyvät ampumapaikat ennen mahdollisia muita innokkaita kaupunkilaismetsästäjiä. Aamulla tuuli oli erittäin kova. Itätuulta oli 9 m/sekunnissa ja puuskissa tuuli tuntui kovemmalta. Pienellä avoveneellä matka Länsi-Tontulle kesti yli puoli tuntia. Itätuuli ulkomerellä oli kuitenkin sen verran kova, että luodolle saavuttuamme tyrskyt paiskasivat venettä suoraa siihen suuntaan saarta, jossa oli luodon ainoa rantautumispaikka. Lopulta päädyimme siihen, että ajamme takaisin mantereelle päin ja rantaudumme Pitkäriville, vaikka oletettavasti siellä olisi vähemmän alleja kuin ulkoisimmilla luodoilla.

Ihanteellista vesilintumetsällä olisi käyttää noutavaa koiraa. Valitettavasti itselläni ei sellaista ole, eikä keli muutenkaan olisi ollut turvallinen edes taitavalle noutajalle. Eli tällä kertaa noudettaisiin saalis itse venettä käyttäen. Liikkuvasta veneestä metsästys on kiellettyä eli metsästimme luodolta käsin. Ainoastaan haavakoita voi ampua liikkuvaa venettä apuna käyttäen.

 

Aluksi laskettiin kuvat veteen noin kymmenisen metrin päähän rannasta. Kuvat ”ankkuroitiin” rivissä vetee ja allirivejä meillä oli kolme kappaletta. Kuvat houkuttelevat alleja laskeutumaan paikalle. Marssijärjestys oli seuraava: minä, Ari ja Pete odottelisimme alleja kivikon suojissa. Heti ampumisen jälkeen Pete lähtisi veneellä keräämään saaliin ja samalla lopettamaan mahdolliset haavakot.

Alleja ei kuitenkaan näkynyt parin tunnin odottelusta huolimatta ja pojat lähtivät yhdessä siirtämään veneellä kuvia seuraavaan, toivottavasti parempaan paikkaan. Juuri kun pojat olivat kuvien luona, yksi yksinäinen alli laskeutui uimaan muutaman kymmenen metrin päähän kuvista rannan läheisyyteen. Pojat huusivat, että käy ampumassa se. Minä olin varma, että kun kävelisin allin laskeutumispaikan suuntaan päin, se lähtisi karkuun. Näin ei kuitenkaan käynyt. Se ei joko huomannut minua tai sitten ei osannut pelätä. Haulit osuivat alliin ja pojat kävivät hakemassa sen talteen.

Kuvien siirrosta huolimatta alleja ei enää näkynyt ja ryhdyimme makkaranpaistoon. Samalla sain suolistaa ensimmäistä kertaa sorsalinnun. Se ei ollut kovin vaikeaa. Sitten oli aika hakea kuvat pois ja lähteä takaisin mantereelle. Aika onneton ruoka yhdestä allista tulisi, mutta pakastin lihat ja jäin odottamaan, että saataisiin sille myöhemmin kavereita. Onneksi reissu oli muuten onnistunut ja olin päässyt vähän jyvälle siitä, miten vesilintuja metsästetään kuvilla. Lisäksi olin erittäin tyytyväinen siihen, että isäni oli puolipakottanut minua ottamaan mukaan useita numeroita liian ison vanhan pelastautumispuvun. Vaikka se ei ollut kovin muodikas ja vaikeutti kokonsa puolesta liikkumista, kovassa viimassa se oli erittäin lämmin. Missään missikisoissa kun ei tuolla ulkoluodoilla oltu :-).

Isän vanha pelastautumispuku oli lämmin!Isän vanha pelastautumispuku oli lämmin!

 

Seuraava kerta tuli parin viikon päästä kun 30.11.2014 lähdimme uudestaan yrittämään Länsi-Tontulle. Itätuulta oli säätiedotuksen mukaan noin 3m/s, mutta puuskissa tuuli varmaan 5m/s. Lähtö oli taas kuuden jälkeen ja perillä oltiin vähän jälkeen seitsemän. Mukana oli tällä kertaa yksi koiramieskin nuoren noutajansa kanssa. Veneitä ei näkynyt vesillä koko päivän aikana juuri lainkaan, ja saimme olla ihan yksin luodollakin.

 

Noutajan työskentely liukkailla kivillä on haastavaaNoutajan työskentely liukkailla kivillä on haastavaaVaikka Länsi-Tonttu on sen verran ulkona, että alliparvia olisi pitänyt nähdä, vain muutamia allia laskeutui kuville päivän aikana. Saaliiksi saimme viisi allia, mikä on kuulemma vähän. Nuorelle noutajalle keli oli ulkona sen verran kova, ettei se uskaltanut liukkailta kallioilta tuulen puolelta veteen. Päivän päätteeksi ehdimme onneksi treenata sen kanssa hiukan tyynemmällä puolella. Se, jos noutajat pärjäävät kokeissa tai toimivat hyvin sisävesillä tyynissä olosuhteissa on aivan eri kuin se, että ne pärjäisivät tositilanteissa NoutotreeniäNoutotreeniämarraskuun tuulilla ulkomerillä.

 

Ulkona kalliot ja kivet ovat usein hyvin liukkaita ja harva koira uskaltaa lähteä jääkylmään veteen uimaan, varsinkin jos aallot painaa laskeutumispaikkaa kohti. Siksi koiria kannattaa välillä viedä myös vähän haastavampiin maastoihin harjoittelemaan.

 

Iltapäivällä söimme vielä eväät, minkä jälkeen lähdimme veneellä manteretta kohti. Matkalla mantereelle törmäsimme valtaviin, monensadan yksilön alliparviin. Alliparvet olivat tällä kertaa pysyneet paikoikoillaan Kauniit maisemat Länsi-Tontulla Kauniit maisemat Länsi-Tontulla mantereen puolella ja kun vesiliikennettä ei juurikaan ollut, ne eivät olleet lentäneet ulkoluodoille päin. No tulipahan kerrankin nähtyä kunnon vesilintuparvia, vaikka ne eivät tällä kertaa omalle kohdalle osuneetkaan.