Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ellien peurajahti Sastamalassa 13.–14.12.2014

Lisätty 18.12.2014

Jahdin jälkeen puidaan tunnelmia Etelä-Tyrvään metsästysmajallaJahdin jälkeen puidaan tunnelmia Etelä-Tyrvään metsästysmajallaParisen vuotta sitten innokkaan metsästäjän ja Sastamalan riistanhoitoyhdistyksen aktiivi Jouko Ketolan päässä alkoi muhia idea naisten peurajahdin järjestämisestä Sastamalassa. Kotona oli ollut puhetta, ettei naisille juuri järjestetä peurajahteja, vaikka erilaisia hirvijahteja jonkin verran järjestetäänkin. Sastamalan peurakanta on erittäin runsas ja paikkakunnalla olisi mahdollisuus tutustuttaa eri puolilla Suomea asuvia metsästäjänaisia peuranmetsästyksen saloihin. Ohimennen Ketola mainitsi asiasta Etelä-Tyrvään Erämiesten puheenjohtaja Heikki Viikarille, mutta asia jäi vielä tässä vaiheessa puheen tasolle. 

 

Lumi satoi juuri sopivasti jahtiaamuksiLumi satoi juuri sopivasti jahtiaamuksiViime vuoden riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa Ketola otti asian uudestaan puheeksi, ja Etelä-Tyrvään lisäksi myös Lopen-Perän Metsästysseurassa kiinnostuttiin asiasta. Myös Stormin ja Levon metsästysseurat lupasivat olla mukana järjestelyissä. Elokuussa 2014 asia lyötiin lukkoon ja Ketola alkoi markkinoida tapahtumaa Ellien peurajahti -nimellä.  Tapahtuman nimi tuli siitä, että majoitus oli tarkoitus järjestää Hotelli Ellivuoressa. Ajankohdan lähestyessä järjestelyitä varjosti tieto siitä, että paikka asetettaisiin pian konkurssiin. Hotellilta kuitenkin luvattiin, että se pysyisi auki vielä naisten peurajahdin ajan. Toinen Ketolaa huolestuttanut asia oli sää. Jahtiviikonlopuksi oli luvattu rankkaa vesisadetta. Sääennusteet eivät kuitenkaan pitäneet paikkansa, vaan jahtia edeltävänä yönä satoi sankasti lunta. Aamulla puhdas lumipeite valaisi Sastamalan metsiä ja lumi pysyi maassa koko viikonlopun ajan.

Jahtiin osallistui naisia ympäri SuomeaJahtiin osallistui naisia ympäri SuomeaSuurin osa naisista saapui Ellivuoreen jo perjantaina. Naisia tuli mm. Joensuusta, Helsingistä, Raumalta, Köyliöstä, Säkylästä, Äänekoskelta, Kuusankoskelta ja Perhosta. Osalle naisista peuranmetsästys oli tuttua, mutta mukana oli myös sellaisia, jotka eivät olleet koskaan olleet peurajahdissa saatikka sitten maistaneet peuranlihaa. Ellivuoren jahtiin osallistui sekä hyvin kokeneita metsästäjiä että vasta-alkajia. Lisäksi joukossa oli niitä, jotka tulivat tutustumaan koirien työskentelyyn tai katselemaan toimintaa ilman asetta.  Ryhmässä koettiinkin, että tällaisissa naistenjahdeissa on matala kynnys aloitella harrastusta. Ei tarvitse pelätä ns. tyhmien kysymysten esittämisiä ja kaikki kannustavat toisiaan onnistumaan.

Lauantaiaamuna päästiin tositoimiin. Porukka jaettiin kahtia, ja puolet naisista lähti Etelä-Tyrvään jahtimaille ja puolet Lopen-Perän Metsästysseuran tiluksille. Itse kuuluin jälkimmäiseen ryhmään. Molempien metsästysseurojen majoilla meille naisille annettiin tarkat ohjeet jahdin kulusta sekä arvottiin passipaikat. Tämän jälkeen jalkauduttiin torneihin tai maastoon. Sitten vaan mäyräkoirat irti ja jännittävä odottelu alkoi. 

Pirjo Mäki-Karvian hieno pukki!Pirjo Mäki-Karvian hieno pukki!Lopen-Perällä odottelu ei kestänyt kauaa. Puolisen tuntia jahdin alkamisen jälkeen radiosta kuului rauhallinen naisääni: ”Ykköseltä lähti yksinäinen pukki kakkosta kohti. Olkaa valmiina.” Pian kuului laukaus, mikä jälkeen toinen naisääni ilmoitti:” Pukki nurin kolmosessa”. Ampuja oli Hämeenkyröstä kotoisin oleva Pirjo Mäki-Karvia. Hirvenjuoksussa ja -hiihdossa kymmenen viestin SM-kultaa voittanut Pirjo onkin erittäin kokenut metsästäjä. Pukki oli hänen 11. peuransa. Aikaisemmat peurat oli kaadettu kyttäämällä. Mäyräkoiralla metsästäminen oli Pirjolle uutta. Itse olin ollut tapahtuma-aikaan passissa kaksi, mutta peura oli kiertänyt minut. Jännittävää oli kuitenkin odotella radioilmoituksen jälkeen, josko peura osuisi minun kohdalle.

Tarja-Tuulikki ja Punsi-mäyräkoiraTarja-Tuulikki ja Punsi-mäyräkoiraJahti jatkui ja kohta kuului seuraava laukaus. Naaraspeura oli kaatunut Säkylältä kotoisin olevan Tarja-Tuulikki Ala-Kleemolan toimesta. Tämä oli vuosi sitten metsästäjätutkinnon suorittaneen Tarja-Tuulikin ensimmäinen riistaeläin. Tai olihan peura kaatunut jo viikkoa aikaisemmin, kun Tarja-Tuulikki oli kolaroinut autonsa lunastuskuntoon peurakolarissa.

Ensimmäinen ajo Lopen-Perällä oli onnistunut. Sitten vaan koirat kiinni ja kaatoja katselemaan. Loppupäivänä Lopen-Perällä ei tullut enää kaatoja. Odottelu ei kuitenkaan käynyt pitkäksi kun vähää väliä metsästä kuului mäyräkoiran ajoääni. Seurojen mäyräkoirat ajoivat peuroja hienosti ylös, mutta hyviä ampumapaikkoja ei enää Punsin, Ferrarin, Maurin ja muiden mäyräkoirien sitkeästä työskentelystä huolimatta tullut. Ihan lopuksi ohitseni jolkutti peräkanaa emähirvi ja kaksi vasaakin. Tällä kertaa hirvien juoksua joutui vaan ihailemaan.

Myös Etelä-Tyrväällä kaatui ajossa kaksi peuraa. Toisen ampui helsinkiläinen Laura Numminen, ja toisen joensuulainen Sirpa Niiranen. Sirpa hyödynsi kaadossaan meiltä kanssasisariltaan edellisenä iltana kuulemaa vihellysvinkkiä: Kun kaksi peuraa tuli täyttä laukkaa kohti, Sirpa vihelsi ja toinen peuroista pysähtyi ihmettelemään kummallista ääntä. Näin Sirpa sai elämänsä ensimmäisen peurakaatonsa. Iltapäivällä halukkaat pääsivät vielä molemmista porukoista osallistumaan muutamaksi tunniksi kyttäämään peuroja. Siellä Afrikkaa myöten metsästysmatkoilla käynyt Laura pääsi kaatamaan vielä päivän toisen peuransa. Muille kaatoja ei enää illalla tullutkaan. Sunnuntaina jahti jatkui, mutta saalismäärät eivät kasvaneet. Mukava oli kuitenkin se, että kahtia jaettu porukka pääsi tutustumaan toisen metsästysseuran maihin, kun metsästysseuroja vaihdettiin sunnuntaina ryhmien kesken.

Lauantaina ehdittiin myös kytikselleLauantaina ehdittiin myös kytikselleJahdin järjestäjät myönsivät, että näin suuren naisjahdin järjestäminen oli ennakkoon vähän jännittänyt. Mukaan kun tuli myös paljon ensikertalaisia, jotka eivät välttämättä ymmärtäisi kaikkia ohjeistuksia. Ennakkoluulot osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Olimme aina hyvissä ajoin sovituissa paikoissa, ja toimimme metsällä muutenkin niin, että jahti onnistui erinomaisesti. Esimerkiksi tiedotus havainnoista radiopuhelimien välityksellä toimi hienosti, mikä toi jännitystä jahtiin ja auttoi muita pysymään tarkkaavaisina. Ampumataidoissakaan ei ollut moitteen sijaan. Jahdin aikana ei tullut yhtään ohilaukauksia tai haavakoita, vaan ampujat osuivat tarkasti ja peurat löytyivät kuolleena passipaikkojen lähimaastosta.

Seuroissa oli pohdittu ennakkoon, mitä tehtäisiin, jos kaikki ammuttu riista ei menisikään osallistujille kaupan, kun mitään ostopakkoa ei ollut haluttu laittaa. Tästäkään ei syntynyt mitään ongelmaa: suuri osa ampujista lunasti peuransa itselleen, ja lopuistakin lihoista olisi ollut enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Päätettiin kuitenkin yhteistuumin, että lihat saisi lunastaa sellaiset, joiden paikkakunnilla ei ole peuranmetsästysmahdollisuutta.

Maastokarttojen katseluaMaastokarttojen katseluaVaikka tällaisten jahtien järjestäminen on aina kova ponnistus seuroille, talkootoiminta voi tuottaa seuroille myös vähän rahaa. Mikään kultakaivos tämä ei varmastikaan ole, mutta vieraslupamaksuista, kaatomaksuista ja lihan myynnistä saaduilla tuloilla voidaan kattaa metsästysseurojen tilojen kunnostamiskustannuksia. Kovin korkeaksi kaatomaksuja ja lihamaksuja ei kuitenkaan kannata asettaa, sillä korkeat hinnat saattavat vaikuttaa jahdin onnistumiseen. Esimerkiksi isojen sarvipäiden kaatomaksujen pelossa kaikki eivät aina uskalla puristaa liipaisinta ja riista saattaa jäädä helposti kaatamatta.

Myyntitulojen lisäksi onnistuneen vierasjahdin järjestäminen tuo seuroille ja paikkakunnille myös tunnettavuutta. Joku osallistuja saattaa jopa innostua niin, että haluaa hankkia alueelta metsästysmaita ja näin myös tuoda paikkakunnalle rahaa. Lisäksi onnistunut seurojen välinen yhteistyö saattaa jatkossakin poikia uusia yhteishankkeita. Sastamalan peurajahdistakin on tarkoitus tehdä jokavuotinen tapahtuma.  Uskonkin, että moni meistä tänä vuonna osallistuneista osallistuu peurajahtiin myös ensi syksynä!

Jahdin lopuksi Lopen-Perän metsästysmajalla otetussa valokuvassa oli paikalla vielä kymmenisen jahtiin osallistunutta naista sekä muutama koiranohjaaja (eturivissä). Eturivissä vasemmalla istuu hankkeen puuhamies Jouko Ketola sekä Lopen-Perän ja Etelä-Tyrvään jahtipäälliköt Harri Koivisto (toinen vasemmalta), Jouko Mäntyharju (kolmas vasemmalta) sekä Heikki Viikari (oikealla reunimmaisena).  Jahdin lopuksi Lopen-Perän metsästysmajalla otetussa valokuvassa oli paikalla vielä kymmenisen jahtiin osallistunutta naista sekä muutama koiranohjaaja (eturivissä). Eturivissä vasemmalla istuu hankkeen puuhamies Jouko Ketola sekä Lopen-Perän ja Etelä-Tyrvään jahtipäälliköt Harri Koivisto (toinen vasemmalta), Jouko Mäntyharju (kolmas vasemmalta) sekä Heikki Viikari (oikealla reunimmaisena).