Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Hirvenmetsästystä Juojärven saaressa

Lisätty 22.10.2014

Ensimmäistä kertaa hirvimetsälle menossaEnsimmäistä kertaa hirvimetsälle menossaVanhemmillani on ollut useamman vuosikymmenen ajan metsästysmaita Outokummun Juojärvellä Jäätsalo-nimisessä saaressa. Jäätsalo on noin kuudensadanhehtaarin kokoinen kangasmetsäinen saari, jonka metsäkanalintukantaa on kehuttu kovasti. Isäni on käynyt siellä vuosikymmenien ajan lintu-, jänis- ja hirvimetsällä. Tänä syksynä minäkin pääsin ensimmäistä kertaa mukaan hirvijahtiin, kun sain kortin ammuttua muutama päivä ennen hirvikauden aloitusta.

Jäätsalon maisemia passipaikallaJäätsalon maisemia passipaikalla

Perjantaina 26.9.14 pakkasimme reppumme ja lähdimme puolenpäivän aikoihin Outokumpua kohti. Mukaan otimme myös Olga-pystärin, jos vaikka jäisi vähän aikaa lintumetsällekin. Matka Helsingistä Outokumpuun kestää yleensä kahvitaukoineen vähän yli kuusi tuntia, mutta nyt meni kauemmin, koska pysähdyimme matkan varrella Pieksämäen Green Trailissa katsomassa minulle yllätyssyntymäpäivälahjaa – uutta kivääriä! Perillä mantereen puolella olimme vasta seitsemän aikoihin ja järvellä puhalsi kova tuuli. Venematka saareen kesti vielä puolisen tuntia ja perille saavuttuamme tuuli yltyi entisestään. Yöllä pauhasi jo kunnon myrsky.

Ensimmäisenä viikonloppuna Luka ei löytänyt hirveä. Pave-koiralla oli seuraavalla kerralla parempi tuuri :-)Ensimmäisenä viikonloppuna Luka ei löytänyt hirveä. Pave-koiralla oli seuraavalla kerralla parempi tuuri :-)

Aamukahdeksalta kokoonnuimme hirviporukan kanssa metsästysmajan lähellä olevalla tienristeyksellä. Koiramies oli lähtenyt liikkeelle tuntia aikaisemmin norjanharmaansa Lukan kanssa.  Itse tapasin hirvimiehet ensimmäistä kertaa, ja minut toivotettiin lämpimästi mukaan porukkaan. Paperien tarkastusten jälkeen alkoi jännittävä odottelu; josko se koira löytäisi pian hirven. Aamupäivän aikana koira ei ollut löytänyt hirveä ja puolenpäivän paikkeilla menimme lahtivajalle makkaranpaistoon. Iltapäivällä homma jatkui, mutta koira hirviä ei vieläkään löytynyt ja jahtia päätettiin jatkaa seuraavana päivänä. Vaikka lauantaina oli huono tuuri, odottelu ei missään vaiheessa käynyt pitkäksi. Sen verran kahelia huumoria saarelaiset heittivät, että vatsalihakset olivat vielä illallakin naurusta kipeinä :-).

 

Pikkuveljen pyy ja vähän kanttarellejakinPikkuveljen pyy ja vähän kanttarellejakin

Seuraavana päivänä oli uusi yritys, mutta koira ei löytänyt hirveä. Viikkoa aikaisemmin riistakamerassa oli näkynyt emä ja vasa, mutta ne joko pysyttelivät myrskyn jäljiltä paikoillaan jossain kuusen alla tai sitten saaressa havaittu karhu oli ajanut ne mantereelle. Ei auttanut kuin pakata laukut ja ajaa takaisin Helsinkiin. Onneksi ehdittiin kumpanakin päivänä käydä kuitenkin pystykorvan kanssa vähän haukuttamassa lintuja. Ja siinä ohimennen saatiin vähän kantarelleja yksi pyykin kotiin viemisiksi.  

Parin viikon päästä 17.–19.10 oli toinen yritys. Riistakameran mukaan kun saaressa oli jälleen hirviä. Saavuimme Outokumpuun tällä kertaa sen verran myöhään, että yövyttiin Koististen kortteerissa mantereen puolella. Mukana oli Jeppe-koira, jos vaikka sen kanssa ehtisi pomppulintumetsään. Lauantai-amulla oli sitten aikainen lähtö saareen. Järvellä oli vielä seitsemän aikaan kova sumu ja veneen moottorikin vähän temppuili. Jouduttiin jättämään vene melko pitkälle tapaamispaikasta ja saatiin taas kävellä reppujen ja pyssyjen kanssa :-). Tällä reissulla oli parempi tuuri: Pave-koira löysi hirven jo heti lauantai-aamulla, mutta hirvi ei pysynyt passialueella.

 Aamu valkenee JuojärvelläAamu valkenee Juojärvellä

 Puolenpäivän jälkeen vaihdettiin passipaikkoja ja saatiinhan se vasa vihdoinkin nurin jahtipäällikön toimesta. Pave-koira oli myös tehnyt hurjasti työtä vasan eteen ja tassut olivat jo päivän päätteeksi kipeät. Seuraavana päivänä käytiin vielä viereisessä Lammassaaressa tarkistamassa, josko siellä olisi vielä hirviä. Yksi lupa kun oli vielä jäljellä. Hirviä ei löytynyt ja ilmakin oli ikävä: räntää satoi ja tuuli oli kova. Sitten olikin jo aika mennä lahtivajalle pilkkomaan lihoja. Homma sujui sukkelaan ja liha jaettiin kymmeniseen kasaan. Kasat laitettiin pusseihin ja numeroitiin. Minäkin pääsin ensimmäistä kertaa elämässä tällaisiin arpajaisiin, josta kaikilla arvoilla voitti vasahirvenlihaa :-). Sitten olikin taas jo kotiinlähdön aika. Helsingissä oltiin vasta puolenyön jälkeen.   

Vasa nurin!Vasa nurin!

Vaikka itselläni ei Jäätsalon reissulla ollut yhtään tilanteita, oli hienoa tutustua siihen, miten saaressa metsästetään. Ensinnäkin kulkeminen saaressa on vähän toista kuin mantereen puolella, autoja kun saaressa ei ole passipaikkojen vaihtoihin. Eli kävelemiseen saa varautua :-). Saaressa ei myöskään ole juoksevaa vettä tai nykyaikaisia lahtivajoja koneella toimivine vinsseineen eli lihan käsittely tehdään ulkona kaivovettä hyväksi käyttäen. Tämä ”alkeellisuus” ei ainakaan minua haittaa, kaikki hommat tuli kuitenkin porukassa hoidetuksi. Ja tykkään myös siitä, että välillä pääsee vähän kävelemään, ettei koko viikonloppu mene vuoroin autossa ja vuoroin passissa istuskeluksi. Ensi vuonna sitten uudestaan Jäätsalon upeisiin maisemiin!

 

 

Pihapiiriä JäätsalossaPihapiiriä Jäätsalossa