Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Hirvikortti hallussa!

Lisätty 22.09.2014

Menossa harjoittelemaan Sipoon silhuettiradalleMenossa harjoittelemaan Sipoon silhuettiradalleKivääri on minulle aina ollut haulikkoakin jännittävämpi ase.  Kunnioitus kivääriä kohtaan kasvoi entisestään metsästäjäkurssilla, missä opin ymmärtämään kuinka pitkällä matkalla luoti on tosiaankin tappava. Ennen metsästyskortin ampumista en ollut kertaakaan ampunut kiväärillä, ainoastaan ilmakivääriampuminen oli minulle tuttua.

Isäni asekaappiin on useamman kymmenen metsästysvuoden varrella kertynyt monta haulikkoa ja kivääriä sekä muutama yhdistelmäase. Minulla ja veljelläni ei ole omia aseita, vaan olemme sopineet isäni kanssa, että voimme käyttää hänen aseitaan. Metsästäjätutkinnon suorittamisen jälkeen menin Pasilan poliisiasemalle hommaamaan rinnakkaislupia kaikkiin isäni aseisiin, koska ajattelin, että kokeilun kautta löydän niistä itselleni sopivat pyssyt. Poliisiasemalla kuitenkin opastettiin, että riittää kun haen rinnakkaisluvan pelkästään isäni Tikka-merkkiseen yhdistelmäaseeseen, joka oikeuttaa minua ampumaan kaikilla isäni haulikoilla, luodikoilla ja yhdistelmäaseilla. Näin tein, koska yksi rinnakkaislupa tuli tietenkin edullisemmaksi kuin erillisten rinnakkaislupien hankinta kaikkiin aseisiin.

Kesällä ilmoittauduin lokakuussa pidettävään Uudenmaan metsästäjäliiton naisille suunnatulle Koppelokurssille, johon sisältyi päivä hirvipassissa. Ajattelin, että ampuisin kortin kurssin yhteydessä hirvipassia edeltävänä päivänä. Samoihin aikoihin isäni kuitenkin ilmoitti, että syksyllä pääsisin ensimmäistä kertaa mukaan ampujaksi Outokummun Jäätsalossa tapahtuvaan hirvijahdin aloitukseen, jos saan kortin ajoissa ammuttua. Eli kortti tulisi hankkia ennen Koppelokurssia. Heinäkuussa aloinkin selvittelemään Suomen riistakeskuksen kotisivuilta tarkemmin hirvikortin suorittamisasioita. Jossain vaiheessa tuli myös kaverini kanssa puhetta siitä, että minulla on rinnakkaislupa ainoastaan isäni Tikka-yhdistelmäaseeseen. Sain neuvon, että minun kannattaa äkkiä hankkia rinnakkaislupa siihen nimenomaiseen aseeseen, jolla aion kortin ampua. Tarkistin asian vielä poliisin kotisivuilta ja näin tosiaan asia on. Konsultoin asiassa veljeäni ja isääni ja heidän mielestään kortin ampumiseen sopisi parhaiten isäni Sako L579 Forester -merkkinen kivääri, joka sopisi myös kiikarinsa ja äänenvaimentimensa puolesta hyvin merkin suorittamiseen. Minulle tulikin kiire hommata rinnakkaislupa tähän aseeseen. Onneksi sain luvan muutamassa viikossa!

 

Veli tarkistaa osumiani Sipoon kiikarillaVeli tarkistaa osumiani Sipoon kiikarillaHeinäkuussa pikkuveljeni vei minut ensimmäisen kerran Sipoon Sibbo Skyttegillenin silhuettiradalle harjoittelemaan kivääriammuntaa. Näytimme ratavalvojalle lupamme, maksoimme muutaman euron harjoituksesta ja ostimme pari maalitaulua, jotka veli kävi kiinnittämässä radalla oleviin seinämiin. Jälleen kerran oli hyvä asia, että ensimmäisellä kerralla mukana oli joku, joka tunsi käytännöt radalla. Minä en ainakaan huomannut radalla mitään opasteita, mistä olisin voinut lukea siitä, mitä harjoittelu maksaa, mitä radalle tarvitsee ottaa mukaan ja miten radalla käyttäydytään. En löytänyt tällaisia tietoja myöskään ampumaseuran nettisivuilta. Onneksi veljeni oli neuvonut minua, että kuulosuojaimien ja lupien lisäksi radalle tarvitaan mukaan mm. ampumiseen soveltuvat lasit. Lisäksi veljeni oli painottanut minulle, että radalla asetta ei saa koskaan ladata ennen kuin valvoja antaa luvan, ja silloin kuin valvoja huutaa ”ampuminen seis”, ei enää saa koskea lainkaan aseeseen. Veljeni otti radalle mukaan myös kaukoputken, jolla voi ampumapaikalta tarkastaa osumien tarkkuutta. Muuten radalla toimitaan niin, että noin puolen tunnin välein pidetään ampumatauko, jonka välillä voi mennä hakemaan maalitauluja tai kiinnittämään uusia tauluja radalle.

 

Ilmakivääriammunta on hyvä tapa harjoitellaIlmakivääriammunta on hyvä tapa harjoitellaNäin jälkikäteen ajatellen olisi ollut hyvä, jos olisin ehtinyt ennen ensimmäistä ratakertaa tutustua edes vähän kiväärin perustoimintoihin. Ensimmäisellä harjoituskerralla veli näytti, kuinka asetta ladataan yksi luoti kerrallaan piippuun. Luodikon lataaminen oli minulle aivan uutta. Lisäksi Sakon lukko tuntui todella jäykältä, mikä vaikeutti aluksi lataamista. Itse ampuminen oli paljon helpompaa. Aseen rekyyli ei äänenvaimentimen vuoksi ollut kova, ja se, että olin harjoitellut säännöllisesti ilmakivääriammuntaa, auttoi varmasti asiaa.

Vasta seuraavilla ratakerroilla opettelin lataamaan enemmän luoteja kerralla. Tämäkin oli minulle aluksi hankalaa, koska pelkäsin että luodit eivät asetu lippaaseen suoraan. Pikkuhiljaa lataaminen tuli kuitenkin tutuksi. Täytyy sanoa, että veljeni on ollut erittäin hyvä ja kärsivällinen opettaja: hän osaa selittää ja näyttää asiat hyvin yksinkertaisesti. Veljeni onkin ammatiltaan ala-asteen opettaja eli hän on tottunut opettamaan asioita selkokielellä ;-).

Olin sopinut veljeni kanssa, että menisin maanantaina 22.9. ampumaan hirvikortin. Päivä oli ainoa, joka sopi meille molemmille ja halusin veljeni mukaan, jotta hän voisi opastaa minua kokeen käytännöistä. Seuraavana lauantaina pääsisin sitten hirvenmetsästyksen aloitukseen Outokummun Juojärvelle, jos kaikki onnistuisi. Veljeni mukaan minulla ei pitänyt olla mitään ongelmia kortin suorittamisessa, koska olin harjoittelukerroilla ampunut kaikki luodit pieneen kasaan kokeeseen vaadittavaa 75 metrin matkaa pidemmällä matkalla.  

Hirvikokeessa ammutaan halkaisijaltaan 23 senttimetrin kokoiseen paikallaan olevaan maalikuvioon neljä laukausta 75 metrin etäisyydeltä. Aikaa on yhteensä 90 sekuntia ensimmäisen laukauksen jälkeen. Koe on paikallisten riistanhoitoyhdistysten järjestämä ja se maksaa 20 euroa/kerta. Samassa koetilaisuudessa ampuja voi yrittää koetta enintään viisi kertaa. Ampumakokeen suorittaminen mahdollistaa hirven, valkohäntäpeuran, saksanhirven, metsäpeuran, kuusipeuran ja japaninpeuran ampumisen rihlatulla luotiaseella eli kiväärillä. Koe joudutaan uusimaan aina kolmen vuoden välein, mikä on mielestäni hyvä asia. Tällä pystytään varmistamaan, että aseen kohdistus on kunnossa ja ampujan terveydentila, esimerkiksi näkökyky, ei ole heikentynyt vuosien varrella.

Varsinaista ampumakoetta edeltävänä päivänä otin Sakon kotiini ja kuivaharjoittelin vielä tuettua ampuma-asentoa, lataamista ja lukon nopeaa avaamista. Kuivaharjoittelu antoi varmuutta ja vielä maanantaiaamuna luotin siihen, ettei mitään ongelmaa ampumakokeen suorittamisessa tulisi olemaan. Päivällä vielä tarkistin Sipoon riistanhoitoyhdistykseltä kokeen ajankohdan ja oikean ampumaradan. Samassa yhteydessä minulle kerrottiin, että kokeeseen kannattaa tulla hyvissä ajoin, sillä kokelaita on todennäköisesti paljon. Iltapäivällä lähdin omasta mielestäni hyvissä ajoin Skyttegillenin koeradalle. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli, ja ajoin vielä ajatuksissani ampumaradalle johtavan liittymän ohi. Tiesin, että tulisin myöhästymään ainakin kymmenen minuuttia veljeni kanssa sovitusta tapaamisesta. Myöhästyminen sai minut hermostumaan, ja aamun hyvä fiilis oli poissa. Kun vihdoin pääsin parkkipaikalle, melkein kaikki paikat olivat jo täynnä ja onnistuin vielä melkein kolaroimaan siellä. Lisäksi kävelymatkalla ampumaradalle kastuin läpimäräksi ja koska hanskat oli unohtunut kotiin, oman vuoron odottelun aikana näpit olivat jo umpijäässä.  

Ampumakokeessa aina ensimmäiseksi tapahtuu ilmoittautuminen. Ilmoittautumisessa tarkastetaan metsästyskortti, aselupa ja aseluvan mukainen ampuma-ase (eli näytetään pyssy jolla ammutaan) sekä mahdollisesti myös henkilöllisyys. Lisäksi tässä vaiheessa kysytään, onko tarkoituksena ampua hirvi- vai karhukoe. Aikaisemmin olin pohtinut, että voisin saman tien ampua karhukokeen – olisihan se komeampaa! Karhukoe on muuten samanlainen kuin hirvikoe, mutta vaadittava osuma-alue on hieman pienempi kuin hirvikokeessa, 17 senttimetriä. Muuten se oikeuttaa karhun lisäksi samojen riistaeläinten ampumiseen kuin hirvikokeessakin. Koska koe oli kuitenkin alkanut sähläilyni vuoksi hieman jännittämään, päätin ampua hirvikokeen.

Ilmoittautumisen ja aseen tarkastuksen jälkeen menimme veljeni kanssa vähän lähemmäksi katselemaan hirvitaulua. Paljain silmin en erottanut kunnolla vaadittavaa osuma-aluetta. Olin näkeväni hirvitaulussa jonkinmoisen vaalean ympyrän, mutta ympyrä vaikutti valtavalta muoviämpärin halkaisijan kokoiselta alueelta. (Jälkeenpäin selvisi, että yleisin muoviämpärin halkaisija on 21 senttiä eli se on hirvikokeeseen vaadittavaa 23 senttimetrin ampuma-aluetta vieläkin pienempi) Toivoin, että näkisin sitten ampumakopissa kiikaritähtäimen avulla ampuma-alueen paremmin.

 

Ilmoittautumisen jälkeen aika menikin omaa vuoroa odottaessa ja muiden odottelijoiden kanssa jutusteltaessa. Olin ampumapaikalla ainoa nainen, muut olivat joko korttia ensimmäistä kertaa suorittavia tai kokeen uusivia miehiä. Onneksi veljeni on kova juttelemaan tuntemattomille, mikä selvästi kevensi muidenkin kuin minun tunnelmaa. Lisäksi odottelemisen lomassa sain viestin, että isoveljelleni oli juuri syntynyt terve poikalapsi. Tämä uutinen piristi mieltä ja päätin, että unohdan turhan jännittämisen.

Noin puolentunnin odottelun jälkeen ampumakopista huudeltiin nimeäni. Otin aseeni pois pussista ja tarkistin, että minulla on luodit ja tarvittava 20 euron summa taskussa. Sipoon ampumaradalla on kaksi koppia, joiden keskellä on ammunnanvalvojien koppi. Ammunnanvalvojat laskevat kokeen suorittamiseen kuluvan ajan ja tarkastavat osumat. Ainakin Sipoossa ammunnanvalvojille maksetaan myös kokeen maksu. Suljin oven perässäni koppiin mennessäni, koska halusin keskittyä suoritukseen ilman että takana olevat odottelijat näkisivät valmistautumistani. Ammunnanvalvoja pyysi minua ilmoittamaan hänelle kun olen valmis suoritukseen. Riisuin takkini, latasin aseeseen neljä luotia ja laitoin varmistimen päälle. Tämän jälkeen aloin etsimään hyvää ampuma-asentoa. Ampumakopissa oli pieni tuoli sekä hiekkasäkki ampuma-aukon kohdalla, johon oli helppo tukea ase. Vasta kun hirvitaulu tuotiin eteeni huomasin, ettei paljain silmin erottamani ympyrän sisällä ollutkaan mitään pienempää aluetta, vaan vaadittava osuma-alue on todellakin ämpärin suuaukon kokoinen. Tämän jälkeen en enää epäillyt, ettenkö pääsisi kokeesta läpi. Kun olin löytänyt hyvän ampuma-asennon ja saanut alueen keskipisteen tähtäimeeni, kerroin valvojalle että olen valmis aloittamaan. Suoritukseen kului yhteensä alle kymmenen sekuntia ja valvojan mukaan kaikki laukaukset olivat osuneet pieneen nippuun keskelle osuma-aluetta. Maksoin 20 euroa valvojalle, joka kirjoitti minulle pahvisen käyntikortin kokoisen todistuksen kokeen suorittamisesta.  Olin huojentunut. Seuraavana viikonloppuna pääsisin ensimmäistä kertaa ampujaksi hirvimetsälle!

Kotiin palattuani kävin vielä postista hakemassa Sissokselta tilaamani hirviliivin ja pipon!Kotiin palattuani kävin vielä postista hakemassa Sissokselta tilaamani hirviliivin ja pipon!