Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kauriskausi ohi tältä talvelta :-(

Lisätty 03.02.2015

Lauantaina 31.1.2015 vietin viimeisen iltani tältä talvelta kaurispassissa – tuloksetta. Koko kautena olen saanut saaliikseni yhden vasan, vaikka passissa olen viettänyt aikaa lähes viikoittain lokakuusta tammikuun loppuun. Kaverillani on ollut parempi tuuri. Ne muutamat kerrat kun hän on kiivennyt Kirkkonummen torniin, kauriita on kaatunut. Tiedän, että minun pitäisi olla ihan tyytyväinen, aloitinhan koko touhun vasta tänä syksynä. Nälkä kuitenkin kasvoi syksyn mittaan ja jossain vaiheessa huomasin himoitsevani erityisesti sarvipäitä. Vielä pari vuotta sitten kun en voinut edes ymmärtää, miten jotkut voivat saada kiksejä moisista trofeista ;-). 

Pyssyn lisäksi tärkeimmät "passivarusteeni" on yökiikarit, otsalamppu, majavahanskat ja aktiivikuulosuojaimet. Ja Alma on tietenkin aina autossa mukana haavakkojen varalla ;-)Pyssyn lisäksi tärkeimmät "passivarusteeni" on yökiikarit, otsalamppu, majavahanskat ja aktiivikuulosuojaimet. Ja Alma on tietenkin aina autossa mukana haavakkojen varalla ;-)

 

 

Kauriskytiksellä aloin käydä aseen kanssa vasta hirvimerkin ampumisen jälkeen viime vuoden lokakuussa. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani olen kertonut, ensimmäisen kauriini ammuin 30.10.14 kun kiipesin yksin torniin ensimmäistä kertaa. Tämän jälkeen aloittelijan tuurini loppui. Kauriita on kyllä jälkien perusteella käynyt ruokintapaikalla, mutta ei juuri silloin kun minä olen värjötellyt passissa. Mikään kova trafiikki ruokintapaikalla ei kuitenkaan ole tänä vuonna ollut, mikä johtuu varmasti ainakin osittain etelän vähälumisesta talvesta. Ruokaa kun on niille löytynyt muualtakin.  

 

Monen meistä eteläsuomalaisen maattoman metsästäjän on ”helpompi” metsästää kaurista kuin peuraa, sillä metsäkauriin metsästykseen ei tarvita pyyntilupaa. Valkohäntäpeuran metsästys taas vaatii  aina pyyntiluvan. Sitä voidaan anoa vain yli 500 hehtaaria käsittävälle yhtenäiselle alueelle eli yleensä vain metsästysseurat kykenevät saamaan peurojen pyyntilupia. Kauriin kyttäysmetsästystä voi puolestaan harjottaa melko pienilläkin maa-alueilla, johon metsästäjällä on joko maanomistukseen, maan vuokraamiseen tai maanomistajan antamaan lupaan perustuva metsästysoikeus. Metsästysoikeuden lisäksi kauriin metsästykseen ei tarvita muuta kuin voimassa oleva metsästyskortti ja hyväksytysti suoritettu ampumakoe, jos kaurista metsästetään kiväärillä. Saaliista tulee kuitenkin aina tehdä ilmoitus seitsemän päivän kuluessa kaadosta ihan samalla tapaa kuin peuranmetsästyksessäkin. Nykyään ilmoituksen voi tehdä sähköisesti Omariista.fi-palvelussa muutamassa minuutissa.

 

Matka tornista ruokintapaikalle on kuusikymmentä metriäMatka tornista ruokintapaikalle on kuusikymmentä metriäKauriinmetsästys ei välttämättä vaadi ampumakoetta, sillä kauriita saa ampua myös haulikolla ja jousella. Peuraakin voi ampua haulikon täyteisellä, mutta haulipatruunoita ei saa silloin käyttää. Haulikko on ampumaetäisyyden puolesta haastavampi kuin kivääri, sillä metsästäjän on päästävä vähintään 25 metrin päähän eläimestä. Itse olen metsästänyt kauriita ainoastaan kiväärillä. Kirkkonummella matka tornista ruokintapaikalle on noin 60 metriä eli matkaa on sen verran, että kauriiden ei ole helppo aistia metsästäjän läsnäoloa. Lisäksi tunnistaminen ja hyvän osuman saaminen kiväärillä tuolta matkalta ei ole kovin vaikeaa.

 

Vaikka harmittelin kirjoitukseni alussa ”huonoa tuuriani”, Kirkkonummen ruokintapaikka on ollut metsästysharrastukseni kannalta todella tärkeä paikka. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen päässyt lähes viikoittain kyttäämään kaurista kaverini maille. Maattomalla helsinkiläisellä kun ei ole useinkaan montaa mahdollisuutta harrastaa keskellä viikkoa metsästystä. Lisäksi koen oppineeni tänä syksynä ruokintapaikkaa seuraamalla monia metsästysharrastukselle hyödyllisiä asioita. Olen esimerkiksi oppinut tunnistamaan entistä paremmin eläinten jälkiä ja jälkien ikää, tuntemaan eläinten tyypillisiä kulkureittejä, sekä ymmärtämään, mihin aikoihin ja millaisissa keleissä eläimet saattavat liikkua. Olenkin pitänyt viime syksystä lähtien riistapäiväkirjaa, johon merkitsen kytispäivän ja mahdollisesti myös sitä edeltävien päivien sään sekä havaintoni eläinten liikkeistä. Tätä kautta toivon oppivani enemmän sekä eläinten käyttäytymisestä että kytistämistä helpottavista tekijöistä.  Esimerkiksi tyynellä säällä eläin kuulee helpommin ihmisen vahingossakin tuottamat äänet kuin tuulisella säällä. Silloin eläimet ovat muutenkin varovaisia ja passissa tulee olla mahdollisimman hiljaa. Tuuli, sade tai lumisateen jälkeen nopeasti tullut suojasää puolestaan peittävät jonkin verran ääniä ja silloin kytistäminen on helpompaa. Käytän passissa aina aktiivikuulosuojaimia, jolloin pystyn edes vähän arvioimaan, kuinka hyvin tarkkakorvaiset kauriit voivat kuulla ympäristön ääniä eri sääolosuhteissa. Toki heikkoja ääniä vahvistavat aktiivikuulosuojaimet auttavat myös minua kuulemaan pienetkin metsän rasahdukset, joista voin tehdä päätelmiä eläinten mahdollisesta liikkumisesta.

 

Kirkkonummen kytispaikan myötä olen myös alkanut ymmärtämään riistanhoitotyön ja kannanhoidon merkityksen. Jos metsästysmahdollisuuteni rajoittautuisivat pelkästään valtion maille tai kaupallisiin jahteihin, en varmastikaan käsittäisi samalla tapaa kuin nyt, miksei tietyn ikäisiä tai tiettyä sukupuolta olevia eläimiä tulisi metsästää tiettyinä vuodenaikoina. Uskon myös, että jos paikkaan ei ole mitään suhdetta tai sidettä, kovin moni metsästäjä ei ole kiinnostunut siitä, riittääkö alueella riistaa metsästettäväksi myös tulevina vuosina.

 

Riistakamera helpottaa eläimien seuraamista ruokintapaikallaRiistakamera helpottaa eläimien seuraamista ruokintapaikallaVastuullinen kauriinmetsästäjä mitoittaa metsästyksensä aina kannan koon mukaan. Kannan kokoa voi arvioida tarkkailemalla alueen kauriskantaa muun muassa seuraamalla jälkiä, eläimiä ja ravinnon kulutusta ruokintapaikoilla. Riistakamerasta on hyötyä tässä. Lisäksi vastuullinen kauriinmetsästäjä verottaa kantaa valikoiden. Valikointi tapahtuu sukupuolen, iän ja vuodenajan mukaan. Metsästyslakiin perustuva sääntö on se, että emää, jota vasat seuraavat, ei saa ampua. Eli aina ammutaan mahdolliset vasat ensin, sitten vasta emä. Kielto johtuu siitä, että alle vuoden ikäiset vasat eivät pärjää itsekseen ja emän ampuminen niiltä olisi epäeettistä. Myös metsästysaikojen noudattaminen on ehdotonta ja niiden takana on sekä kannan säilyminen että eettinen metsästys. Kauriskausi alkaa syyskuun ensimmäinen päivä ja loppuu tammikuun viimeisenä päivänä. Ajavalla, säkäkorkeudeltaan alle 28 senttisellä eli käytännössä mäyräkoiralla, kaurista voi metsästää vasta syyskuun viimeisestä lauantaista saakka. Lisäksi uroskauriita voi metsästää kesällä kuukauden ajan 16.5. – 15.6. välisenä aikana. 

Koska kauriin metsästykseen ei tarvitse mitään pyyntilupia, vastuu kannanhoidosta on edellisten sääntöjen lisäksi lähinnä vain metsästäjällä itsellään. Jos kannanhoidoin kannalta maltillista metsästystä ei harjoiteta, seuraavina vuosina alueella saattaa olla vähemmän metsästettävää. Peruslinjana kauriiden kohdalla on se, että metsästettäisiin yhtä paljon naaraita ja uroksia. Sukupuolirakenteen lisäksi ikärakenne tulee ottaa huomioon kauriin kannanhoidossa. Yleensä suosituksena on, että ainakin puolet alueen vuotuisesta saalismäärästä kohdistuisi vasoihin, koska niin sanottua tuottavaa eli lisääntymiskykyistä kannanosaa ei kannata metsästää liikaa. Aikuisten naaraiden metsästys vähentää aina seuraavan vuoden vasakantaa. Lisäksi pitäisi malttaa jättää kaatamatta ns. valtapukkeja eli vanhoja pukkeja. Tällaiset tunnistaa nuorempia pukkeja suuremmista sarvista. Valtapukkien jättäminen on tärkeää, sillä metsäkaurisyhteisö on sidoksissa näihin yksilöihin. Niiden ampumisesta saattaa seurata se, että naaraat siirtyvät pois alueelta etsimään toisen valtapukin reviiriä. Valtapukkien tunnistaminen hankaloituu marras-joulukuussa, jolloin pukit yleensä pudottavat sarvensa. Kirkkonummella sovittiinkin, että pyrimme joulukuusta lähtien kaatamaan vain vasoja ja naaraita, jotta valtapukkia ei vahingossa ammuta. Pukkien metsästämisestä ei ole tuohon aikaan mitään ”erityishyötyä”, koska trofeita ei niistä kuitenkaan saa. Toivottavasti saan ensimmäisen trofeeni sitten kesällä uroskauriin metsästysaikana :-).

Kauriit ovat usein hyvin paikkauskollisia sen jälkeen kun ovat löytäneet sopivan elinalueen. Lumentulon jälkeen kauriiden liikkuvuus kuitenkin lisääntyy, koska niiden täytyy laajentaa elinaluettaan löytääkseen ravintoa. Silloin niitä onkin helpompi metsästää ruokintapaikan läheisyydestä. Moni saattaa mieltää kauriiden ruokintapaikan haaskaruokinnan kantaiseksi paikaksi, jonka päätarkoituksena on ainoastaan saada saalista. Ruokintapaikkojen perustaminen on kuitenkin erittäin tärkeää riistanhoitotyötä, ja erityisesti talviruokinta antaa kauriille mahdollisuuden selvitä talven yli. Siksi ruokintaa ei tulisi koskaan lopettaa heti tammikuun lopussa kun metsästyskausi on ohi. Syvälumisina talvina ruokintapaikalle kannattaa myös tehdä uria, joilla voidaan helpottaa eläinten kulkua ja paikan löytämistä.  Ruokintaa kannattaa muutenkin jatkaa ihan kevääseen saakka, jotta uusia reviirejä etsivät kauriit asettuisivat alueelle. Kauriita ruokitaan yleensä viljarehulla ja juureksilla. Kirkkonummella viljan lisäksi kauriita on syötetty muun muassa porkkanoilla, omenoilla ja kuivuneella leivällä. Myös salaatti ja kesäkurpitsa ovat kelvanneet niille.

 

Riistakamera saatiin paikoilleen ruokintapaikan viereenRiistakamera saatiin paikoilleen ruokintapaikan viereenRuokinnan lisäksi kettukannan kurissapitäminen on tärkeää kauriiden riistanhoitotyössä. Tänä syksynä ruokintapaikan läheisyydestä on ammuttu yksi kettu ja ketun lisäksi myös supikoirat viihtyvät alueella. Myös jäniksiä ja rusakoita on käynyt syömässä eli kauriiden lisäksi voi ruokintapaikalta hankkia hyvällä tuurilla myös muuta riistaruokaa.

Kirkkonummella olemme seuranneet kauriskantaa tähän mennessä lähinnä jälkien ja ruuan menekin perusteella, koska sinne muutama vuosi sitten asetetut riistakamerat eivät ole toimineet. Kauden viimeisellä viikolla hankimme Uovision UM 565 -merkkisen lähettävän riistakameran, jonka avulla voimme tulevaisuudessa tarkastella kannan kokoa, ikä- ja sukupuolirakennetta sekä muuta liikehdintää ruokintapaikan läheisyydessä. Lisäksi saamme tietoa siitä, mihin vuorokauden aikoihin kauriit liikkuvat eri vuodenaikoina ruokintapaikalla ja millaisilla säillä ne ovat liikkeellä. Riistakamera auttaa myös siinä, että voimme ruokintapaikan liikehdintää tarkkailemalla arvioida ruuan kulutuksen määrä ”etänä” eli jatkossa ei tarvitse jatkuvasti käydä seuraamassa tilannetta paikan päällä. Kirjoitan myöhemmin, miten kamera on toiminut ja mitä haasteita sen asentamisessa on ollut.

 

 

Kaurispukki ruokintapaikalla puolenyön aikaanKaurispukki ruokintapaikalla puolenyön aikaan