Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Koppelokurssi on naisille loistava tapa verkostoitua!

Lisätty 14.10.2014

Koppelokurssin osallistujia, minä edessä keskellä.Koppelokurssin osallistujia, minä edessä keskellä.10.10.–12.10.14 osallistuin ensimmäistä kertaa Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin Koppelokurssille. Kurssi järjestettiin Salusjärven Leirikeskuksessa Orimattilassa. Osallistujia oli kolmisenkymmentä ja meitä emännöi ja isännöi lämpimästi Tarja, Leena ja Pertti. Metsästäjäliiton eri piirit ovat jo usean vuoden ajan järjestäneet koppelokursseja, joissa naiset voivat suorittaa metsästäjätutkinnon ja ampua hirvikokeen sekä harjoitella ampumista ja osallistua hirvijahtiin. Eli mukaan pääsee sekä aloittelevia että vähän kokeneempiakin metsästäjänaisia.

 

Perjantai-iltapäivän ohjelmaan kuului metsästäjätutkintoon valmistautumista Pertti Oksasen opastuksella. Me jotka olimme jo tutkinnon suorittaneet, tulimme paikalle vasta iltakuuden aikoihin. Täytyy sanoa, että näky oli aika erikoinen: moni naisista saapui yhden tai useamman pyssykotelon kanssa ja kerrossänkyjen aluset täyttyivät nopeasti aseilla. Asettautumisen jälkeen illan varsinainen ohjelma koostui esittäytymiskierroksesta, aseseppä Klaus Gösthin aseenkäsittelyluennosta sekä saunomisesta. Tunnelma oli vapautunut ja jo ensimmäisenä iltana porukassa oli hyvä yhteishenki. Osa oli kurssilla ensimmäistä kertaa ja osa oli ollut jo useampana vuotena ja tunsivat toisensa edellisten vuosien kursseilta.

Ammuntaharjoittelua kiväärillä Orimattilan ampumaradallaAmmuntaharjoittelua kiväärillä Orimattilan ampumaradallaLauantaiaamu alkoi aamiaisella, minkä jälkeen siirryimme Orimattilan ampumaradalle. Ampumaratapäivä sisälsi pienoiskivääri-, kivääri- jousi- ja haulikkoammuntaa, ja porukka jaettiin heti kolmeen ryhmään. Itse halusin aloittaa kivääriammunnalla, koska tarvitsin apua uuden kiväärini kohdistamisessa. Sakolta oli erittäin pätevän kaveri kivääriradalla auttamassa, ja sain hänen avustuksellaan kiväärin pian kohdilleen.

Orimattilan seudun nuoret urheiluampujat ja suomenmestarit puolestaan kouluttivat meitä haulikkoradalla Heikki Romppaisen ohjaamana. Aluksi Heikki tarkasti haulikkojemme sopivuutta. Olin saanut isältäni mukaan vanhan päällekkäispiippuisen Valmetin, ja aivan ensimmäiseksi Heikki kielsi minua ampumasta tällä: perä oli aivan liian pitkä ja sen tulisi lyhentää ensisijassa. Kokeilin laina-aseita, mutta aivan mitoilleni sopivaa asetta niistäkään ei löytynyt. Radalla pääsin kuitenkin harjoittelemaan muutaman kierroksen trappia erittäin pätevän nuoren ohjaajan avustamana. Omaksi ongelmakseni paljastui se, että en aina malttanut seurata kiekkoa tarpeeksi kauaa, vaan yritin ampua usein liian nopeasti. Haulikkoammunta onkin ollut minulle haastavaa, sillä minulla ei ole ollut sopivan kokoista haulikkoa ja lisäksi vasen  silmäni on sen verran hallitseva, että joudun ampumaan vasen silmä kiinni. Ampumaradan taukotiloissa meille oli järjestetty myös lounas, minkä jälkeen ammuimme vielä tunnin verran ja vasta kahden aikoihin palasimme takaisin leirikeskukseen. Lounaan jälkeen osa porukoista ehti suorittaa myös hirvikortin :-).

Lohipyre ennen koristelua. Oli hyvää, vaikkei näytä kuvassa kovin hyvältä ;-)Lohipyre ennen koristelua. Oli hyvää, vaikkei näytä kuvassa kovin hyvältä ;-)

 

Leirikeskuksessa ei juuri ehditty lepäämää, sillä osalla alkoi metsästäjätutkintoon valmistava koe, ja me muut alettiin heti tekemään pöytäkoristeita illan juhlaa varten sekä valmistamaan illallista riistakokki Juha Turtan opastuksella. Itse pääsin tekemään alkupaloja, lohipyreetä ja savukalaa. Paikallisesta hallista ostettu savusärki oli muuten hyvää! Lisäksi tehtiin riistalihapullia sekä suklaamoussea jälkiruuaksi. Nam! Aikaa ei juuri jäänyt edes siistiytymiseen, koska metsästysvaatteiden esittelytilaisuus alkoi pian. Sari Turkia esitteli Chevalierin mallistoa ja pääsimme kokeilemaan vaatteita. Kerrankin löytyi mallisto, josta muutaman sentin yli 150-senttinen nainen löysi täsmälleen sopivan kokoisia housuja ja takkeja!

Pian juhlavieraita alkoi saapua Salusjärvelle. Paikalla oli Orimattilan seudun urheiluampujia ja Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin edustajia sekä olympiakultamitalisti Satu Mäkelä-Nummela, joka kertoi hauskasti harjoittelu- ja kilpailuhistoriastaan meille kuulioille. Monilla, kuten itsellänikin, illanvietto kesti puoliöille asti, minkä jälkeen uni maistuikin.

 

 

Sunnuntaina olikin aikainen herätys. Aamupalan jälkeen ajoimme letkassa Matti Viljasen jahtimajalle, jossa meitä oli odottamassa toistakymmentä paikallismiestä jahtikavereiksi.  Aluksi tarkastettiin osallistujien paperit ja esiteltiin jahdin kulkua. Halukkaat naiset pääsivät miesten mukaan passipaikoille seuraamaan hirvenmetsästystä. Meitä hirvikortin suorittaneita naisia oli mukana vaan kolme, ja saimme valita otammeko miehen mukaan passipaikalle vai olemmeko mieluummin yksin passissa. Minä valitsin yksinolon koska ajattelin, että mahdollisuuteni kaatoon paranisivat kun mukana ei ole kaveria, jonka kanssa voi olla vaikeampaa pysytellä hiljaa. Tätä aikaisemmin olin ehtinyt olla hirvipassissa vain kerran, pari viikkoa aikaisemmin Juojärvellä hirvenmetsästyksen aloituksessa.

Noin tunnin odottelun jälkeen koiran haukku alkoi kuulua passitornini läheltä ja jännitys kasvoi. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Jälkeenpäin selvisi, että hirvi oli juossut muutama sata metriä passipaikkani takaa alueen ulkopuolelle. Yksi ryhmän naisista oli saanut näköhavainnon tuosta hirvestä, mutta ei ollut päässyt ampumaan. Siirryimme vielä uusiin passipaikkoihin, mutta koira ei enää löytänyt hirviä. Naapuriryhmässä sen sijaan oli kaatunut iso sarvipää. Ampujana oli toiminut paikallisseuran mies, ja Koppelokurssin porukasta eläinlääkärinä toimiva nainen oli päässyt suolistushommiin. Homma oli kuulemma sujunut ammattilaisen ottein ja miehet olivat tyytyväisiä, että säästyivät tältä hommalta. Jahdin jälkeen kokoonnuimme Matti Viljasen upealle jahtimajalle. Siellä meille tarjottiin erinomaista hirvisoppaa puheiden lomassa ja vaihdoimme kokemuksia jahdin onnistumisesta.  Tämän jälkeen ajoimme takaisin Salusjärven leirikeskukseen, jossa joimme vielä lähtökahvit, ennen kuin oli kotiinlähdön aika.

Vaikka Koppelokurssin aikataulu oli erittäin tiukka ja ohjelmaa oli paljon, ehdimme tutustua porukassa toisiimme hyvin. Ehkä isoin anti minulle olikin kurssilta juuri se, että sitä kautta löysin uusia metsästyskavereita, joiden kanssa tulen jatkossakin varmasti osallistumaan erilaisiin metsästysaiheisiin tapahtumiin ja jahteihin. Suosittelen näitä kursseja kaikille sekä aloitteleville että vähän kokeneimmillekin naismetsästäjille erittäin lämpimästi!